Silmälasit, kännykkä ja avaimet ovat esineitä, jotka elävät omaa elämäänsä. Niillä on oma päänsä ja oikkunsa kuten ihmisillä. Ne nauttivat kiusanteosta, jopa piruilusta. Ne piiloutuvat, ne ovat maailman taitavimpia piiloutujia. Ja piiloutuminen voi saattaa ihmisen usein hulluuden partaalle, jopa horjuttaa ihmissuhteita.
    Kuinka monta tuntia elämästä olenkaan etsinyt silmälaseja, lukulaseja, monitehoja, päätelaseja, aurinkolaseja. Viimeksi mökille lähtiessäni käänsin kaikki paikat nurin, kun etsin monitehojani. Yritin jäljittää, mitä reittiä olin asunnossani viimeisen tunnin aikana kulkenut. Käynyt jääkaapilla, syönyt makkaraa keittiössä, tutkinut naamaani vessassa, lukenut kirjaa makkarin sängyllä, kulkenut kännykän kanssa makuuhuoneesta olohuoneen läpi työhuoneeseen, ehkä käväissyt apuheittiössä. Laseja ei missään.
    Joskus olen ne löytänyt värjöttelemästä terassilta, joskus ne ovat lymyilleet kirjahyllyssä sivistyssanakirjan vieressä, joskus ne löytyvät työpöydältä vaikka ole viisi kertaa käynyt sen läpi. Kerran löysin ne jääkaapin hyllyltä Benecolin ja sillipurkin välistä. Ei kovin älykästä.  Olisivat sitten vahingoissa piiloutuneet pakastimeen, niin olisivat saaneet nokilleen ylimielisestä käytöksestään. Joskus lasit löytyvät omasta päästä. Silloin toivoo, ettei kukaan olisi kuullut sadatteluani.
    Kumppani odotti mökkivalmiina pihalla autossa, kun ravasin ympäri taloa ilman tulosta. Lopulta löysin ne kotelostaan siitä kassista, jonka oli pakannut matkaa varten. Muistin aivan varmasti, etten ollut laittanut silmälaseja sinne. Ovelaa panna minut etsimään kaikki paikat ja piiloutua juuri sinne, missä niiden kuuluukin olla. Tekopyhää. On se ihme, että vaikka maailmassa on hiukkaskiihdyttimiä ja GPS:iä ja ipodeja yms., insinöörit eivät ole keksineet paljastinta piiloutuville silmälaseille. Saahan autonkin avattua jo melkein sadan metrin päästä.
    Kännykkä on toinen piruilija, joka juoksuttaa  ympäri taloa. Kärpäsestä katossa varmaan näyttää naurettavalta, kun vanha rouva juoksee ympäri huoneista ja se jokin piippaa milloin mistäkin suunnasta. Kun alat paikantaa oikean suunnan ja lähestyt, se lakkaa. Se lakkaa! Muutin poikaystävän kanssa samaan luukkuun, että olisi joku, joka voisi soittaa minulle kriittisellä hetkellä ja paljastaa tuon pikkupirun piilopaikan.
    Avaimet menevät piiloon aina, kun pitää lähteä ulos, varsinkin jos on kiire. Ulkoa tullessa jätän ne tuulikaapissa olevaan pikkumökkiin, mutta ne eivät pysy siellä. Hyvässä tapauksessa ne löytyvät taskusta tai keittiön pöydältä. Harvemmin pääsen niin helpolla. Yleensä ne ehtivät juoksuttaa viime hetken hädässä, kunnes verenpaine on 180/110 ja kumppani suututettu. Sitten ne löytyvät kengästä tai saunatakin taskusta.
     Avaimien kiusanteko on saattanut minut kiusalliseen tilanteeseen lenkkikaverini kanssa. Pidän kunnia-asianani sitä, etten myöhästy sovituista ajoista. Siksi minua kaksitoista vuotta ärsytti se, että naapurini ei ollut koskaan valmis, kun menin sovittuna aikana hakemaan häntä lenkille. Keikuin oven suussa ja tukahdutin kiukkuni, koska olemme molemmat hienotunteisia ihmisiä. Kunnes  eräänä  sateisena syysiltana olin niin pahalla päällä, että tiuskahdin:
   - Ku oottaa pitää, aina.
Se oli ensimmäinen riitamme. Olin luullut, että hän ymmärtää heti oman viivyttelynsä ja pyytää anteeksi. Mutta sieltäpä alkoi tullakin kahdentoista vuoden katkeruudella siitä, miten häntä on ärsyttänyt, kun tulen liian aikaisin. Lenkki meni vuorotaisteluun mutta päättyi kuitenkin kaikessa ystävyydessä siihen, että päätimme tavata siitä lähtien kadun varressa.
    Avaimien takia on nyt käynyt niin, että minä olen alkanut myöhästellä kadunvarresta. Juoksen ympäri taloa lenkkitossuissa ja keksin naapurille kaikenlaisia avaimiin liittyviä selityksiä, vaikka  tiedän, ettei hän usko minua. Nauttii varmaan kaksinkertaista vahingoniloa, kun osat ovat muuttuneet. Minua kiusaa, että panttaako hän nyt vihaansa kaksitoista vuotta. Mehän ollaan silloin jo eläkkeellä.
     Niin että jos joskus pääsen hengissä eläkkeelle, pysyn kotona, en käytä silmälaseja enkä vastaa yhteenkään puheluun.

- Leila -