– Joo, kyllä se käy se ekatapaaminen huomenna.
   – Se on ihan siisti paikka, se Cafe-Panino, sanoo Eero.
   – Mites me tunnemme toisemme, Erja kysyy.
   – Minä laitan päälle mustan takin, mustan lierihatun  ja käsissä mustat nahkahanskat. Olen mustissa, sillä yksivärinen kauluspaitanikin on musta. Entäs sinä sitten?
   – Minulla on puna-keltainen nuorekas ja trendikäs ulkoilupuku sekä västi eli toppaliivit ja lenkkarit. Varmasti sillä erotun joukosta ja huomaat helposti minut. Olen tosi kaunis keski-ikäinen nainen ja laitan Haga eyewear-merkkiset polaroidut aurinkolasit silmille, jos aurinko paistaa.
   – Ookoo, kyllä me löydämme sitten toisemme.
   – No, tavataan sitten perjantaina seitsemäntoista siinä kahvilassa. Nyt minun täytyy lopettaa, sillä vieraita tulee, Erja toteaa.
   – No, moi, Eero kuittaa.
   – Moikka, tapaamisiin.
   – Moikka vaan kulta, laita sitten ne mainitsemasi pinkkiset tangat tai stringit jalkaan.
   – Katsotaanha nyt.

He eivät olleet perinteisessä puhelimessa keskustelemassa tai edes kännykällä, vaan Internetin sokkotreffeillä naputeltiin tekstiä tietokoneen näyttöruudulle. Yli tunnin mittainen keskustelu Eeron ja Erjan välillä oli rönsyillyt siellä ja täällä. Siinä oli selvitetty pääosin pituudet, painot sekä elämäntavat, tietysti hieman kaunisteltukin erilaisia mittoja sekä asioita molemmin puolin. Erja kertoi kuppikokonsa olevan C 100 ja Eerokin sanoi, että hänellä on iso sellainen, joka kestää kauan ja pitkään sekä on viriili muutenkin.  Tätä päivää aiemmin he eivät olleet tavanneet Internetissä, chatissa tai muuallakaan.

Cafe-Panino on kaupungin selvästi kuuluisin panini-paikka. Se on vanhassa puutalossa ja kahvilassa käy kaikenikäisiä, kaikennäköisiä, kaikenkokoisia ja kaikenlaisia ihmisiä kaikista ryhmistä työttömistä duunareihin aina dosentteihin ja yliopiston professoreihin saakka. Kahvilan lattia on kiveä ja katostosta roikkuu kahdeksan tyylikästä sinistä lamppua.
   Kahvilan tuolit muistuttavat kummasti naisen vartaloa. Tuolit ovat kuitenkin vaatimattomasti muovia ja niissä on tosi kiiltävät rautajalat. Pöydät ovat puolestaan puuta, pyöreitä tai kantikkaita. Niissä ei ole liinoja. Seinillä on muutamia Kaj Stenvallin tauluja Aku Ankasta.
   Cafe-Paninossa kahvia juodaan hillityn värisistä Arabian Teema-mukeista ja tarjolla on Marseillen leipää, kebabia, pizzaa ja tietysti italialaista sämpylää, paninia,  erilaisilla täytteillä. Suosituin annos on koristeltu panini, jossa on pestokastiketta, rucolasalaattia, parmankinkkua ja raclettejuustoa ja päällä rucolasalaatissa silputtua hillosipulia, oliivia sekä aurinkokuivattua tomaattia. Kahvilan oma suositus seinällä olevan julisteen mukaan paninin kanssa on olut, viini tai kivennäisvesi.

Hieman ennen seitsemäätoista Eero tulee Cafe-Paninon luo kaupungin pohjoissuunnasta. Kahvilan ovella odottelee jo tuulipukuinen nainen, Erja.
   – Hei, oletko sinä Erja?
   – Olen.
   – Minä olen Eero. Terve, mies sanoo puolestaan ja he välittömästi menevät kahvilaan sisään ja istuutuvat erääseen pöytään seinän viereen ikkunan lähelle.
   – Mitäs sinulle kuuluu.
   – Mitäs tässä, ihan hyvää, olin eilen siskoni luona ja oloa olen nyt vähän parannellut, Erja sanoo.
   – Krapula tuli ihan?
   – Joo, tosi harvoin tulee otettua enemmälti.
   – Menikö sitten myöhään?
   – Ei tulin varsin aikaisin kotiin.
   – Montako kuppia otitte?
   – Pari pulloa.
   – Pari pulloa? Pullo mieheen?
   – Niin se suurin piirtein meni, eihän se normaalisti vielä vaikuta. Juttua meillä naisilla riitti, sillä eihän oltu puhuttu niin paljon aikoihin.
   – Oliko ihan väkevää?
   – Santa Helenaa.
   – En tunne sitä juomaa.
   – Se on parasta kaikista, prosentteja kaksitoista.
   – Johan se pullo pistää sitten laulattamaan.
   – Ei laulettu, kehuttiin miehiä, jotka ovat miehekkäitä ja mieskuntoisia.
   – Siideriä otin tuossa aamulla parannukseksi.
   – Et kait sinä vain ryyppää liikaa.
   – En, tosiaan.
   – Hieno on ilma, Eero toteaa.
   – Niin on.
   – Otatko kahvia?
   – Kyllä se käy, sanoo Erja.
   – Kermaa, sokeria…?
   – Kiitos, ei kermaa, laita kuitenkin jokin makeutustabletti sokerin sijaan.
   – Pullaa?
   – Kiitos, ei.
   – Melkein kaksi euroa kahvi? Kyllä ei ainakaan kahvin hinta ole laskenut EU:n myötä kahviloissa. Puhutaan, mitä puhutaan, Eero lataa tuotuaan kahvit pöytään.
   – Vielä hullumpaa on kun WC-maksu on yksi euro ja vesilasin hinta saman verran, ajattele se on 12 vanhaa markkaa, Eero kauhistelee.
Erja myötäilee Eeron hintakommenttia ja keskustelu rönsyilee pöydässä niitä näitä, aivan arkisia asioista aivan jo päivän polttamaan ja polttavaan politiikkaan.
   – Nyt se Niinistökin on lähtenyt sitten presidenttikilpaan.
   – Niin, ajoissa on aloitettava, mutta kyllä Halonen on hyvä presidentti, olen aina jo periaatteessa naispresidentin kannalla, Erja sanoo.
   – Kyllä maassa kuitenkin tosi mielipidejohtaja presidentti tarvitaan, pitää osata näyttää oikeaa suuntaa ja sanoa sitten riittävän voimakkaasti, minne mennään ja mitä tehdään. Siinä Niinistö on aivan oikeassa, ja kyllä tämä työttömyys ja velanotto on aivan kauheaa, Eero päättelee.
   – Kyllä se Vanhanenkin on aivan lupsakka mies, eikä mikään jörö perinteinen mummontuvan mörökölli, aluksi annettiin hänestä aivan väärä kuva julkisuudessa, kun nyt on vielä esittänyt naispresidenttiä edelleen Halosen seuraajaksi, Erja lisää.
   – Oletko vielä muuten työelämässä, Erja muuttaa puheenaihetta.
   – En.
   – Mikä sinulle tuli?
   – Kova stressi, kolestroli nousi ja tuli aivan liian korkea verenpaine. Syön kuusi tablettia päivittäin ja kaksi ehkäpä tulee vielä lisää piakkoin.
   – Aika paljon, Erja kauhistelee..
   – Niinpä.
   – Oletko sitten todella eronnut, karannut vai muuten vain vapaa, Erja jatkaa kyselyään.
   – Eronnut.
   – Mikä tuli?
   – Kasvettiin vain erilleen, Eero sanoo.
   – Kummassa oli sitten vika.
   – Kait kummassakin vähintään yhtä paljon.
   – Minä tykkään niin, että iän myötä kasvetaan vain yhä enemmän yhteen.
   – Erostani on jo yli kymmenen vuotta.
   – Onhan niitä itse kullakin elämässä myötä- ja vastamäkiä, sanoo Erja lopulta.
   – Minkäslaista miestä sinä etsit, haluat, toivot tai odotat? Eero kysyy.
   – Ihan tavallista, rehellistä suomalaista miehen körilästä haluan. Pidän karvaisista miehistä tosi paljon, hellyydestä ja kosketuksista sekä sivelystä. Ei saa olla mikään tuppisuu, pitää olla hyvä rakastaja.
   – Halluisitko ihan joka päivä vai joka viikko sitten?
   – Ei sitä osaa nyt sanoa, tykkään kyllä siitä. Omasta mielestäni paikat ovat kunnossa ja voihan sitä tehdä vaikka joka päivä, jos siltä tuntuu. Sorry, olen vähän suorapuheisella päällä tänään.
   – Ei se mitään. Mites sinulla muuten ne miesasiat nykyään ovat? Eero kysäisee väliin.
   – Mi…minulla on mies.
   – Mitä…missä. Älä nyt…missä? Etkös ollutkaan vapaa, kuten sanoit?
   – Tuolla parkkipaikalla mieheni istuu sinisessä Mersussa.
   – Älä nyt. En usko.
   – Kyllä. Voidaan vaikka vilkuttaa ikkunasta. Hän on kiltti mies, eikä mikään haukka, eikä tosiaan väkivaltainen. Minulla on lupa tavata toinen mies, sinut.
   – Ei kai.
   – Kyllä. Hänellä on miesten yleisin seksuaalihäiriö. Hän on impotenssi, hän on pysyvästi kykenemätön sukupuoliyhdyntään.  Hänellä on elimellinen syynsä. Minulla on tosiaan lupa, usko vain.
   – Ei kai.
   – Sänky oottaa meitä. Se on jo valmiina. Voit tehdä minun kanssa, mitä vain haluat.
   – Ei…
   – Kyllä ja voidaan lähteä meille aivan heti. Hän, mieheni, on meille kuskina…
   – En tosiaan usko tuota.
   – Usko nyt. Minulla on puute ja minulla on seksuaalienergiaa, eikä minua tarvitse viritellä rakasteluun.
   – Joo, mutta eihän sitä toista voi tuntea vielä avioliitossakaan, oli sitten ollut aviossa tai avoliitossa, miten kauan tahansa, jos vaikka miehesi tulee toisiin aatoksiin, Eero sanoo.
   – Ole huoleti, kyllä minä tunnen oman mieheni. Ei hällä ole kirvestä, eikä pyssyä, eikä hän kiristä ketään, usko pois.
   – Oota hetkinen! Minun pitää käydä vielä vessassa. Nyt on hätä, mahani temppuilee taas.
   – Onko sinulla mahavaivaakin?

Eero nousee pöydästä ja menee vessaan. Pienehkössä vessassa hän ottaa pienen Tiimarista ostamansa muiskirjansa ja repäisee siitä sivun, jossa on Erjan puhelinnumero ja sähköpostiosoite. Hän repii sivun molempien etusormien ja peukaloiden välissä niin pieneksi silpuksi kuin vain voi ja pudottaa WC:n pönttöön ja paskantaa paperisilpun päälle ison mustan paksun ja kovan pökäleen ja vetäisee vesisäiliön nupista ja paperipalat ovat kohta ulosteen mukana matkalla jätevedenpuhdistuslaitokselle, joka haisee joskus kaupungissa monen sadan metrin päähän varsinkin tuulisella säällä.  Eero vetää housut kintuista jalkaansa ja kiinnittää kunnolla nahkavyönsä, jossa on iso metallisolki. Kun kaikki on kunnossa, hän avaa WC:n ikkunan ja hyppää ikkunalaudalta ulos ja suuntaa kävelynsä kaupungin pohjoissuuntaan, mistä päin oli tullutkin vajaa tunti sitten.
   WC:n ikkuna jää sepposen selälleen auki ja Erja jää istumaan kahvilaan. Viereisellä tuolilla on vielä Eeron musta lierihattu ja sen alla Eeron mustat nahkahanskat. Eeron Teema-mukissa on vielä lähes puolikupillista puoliviileää mustaa kahvia, jota on makeutettu Cologran-makeutustabletilla. Kahvi maistuu Erjan mielestä jo aika viileältä ja kahvikupin pohjassa hyvin makealta, ja Erjan mies istuu edelleen autossa ja tuijottaa kahvilan ovelle. Hänen mielessään on vain yksi kysymys, milloin he tulevat, sillä odottavan aika on tunnetusti kovin pitkä.

- Leo -