Lyhyet ja pulleroiset sormet rypyttivät reunoihin säännölliset poimut. Sormien tanssi ja rytmi vangitsivat katseeni. Karjala oli ihkaelävänä, hikisenä mummona kanssani lepomassa.

Tuvan uuni hehkutti selkää, sitä oli lämmitetty monena päivänä. Kakkupohjien ja pikkuleipien jälkeen päästiin tositöihin. Kirjavamekkoinen mummo otti ruistaikinasta palan, vanutti sen pitkäksi puikulaksi ja pilkkoi pieniksi kiekoiksi. Kiekkoja kertyi kasaan ruisjauhojen kanssa. Mummo otti kiekon kerrallaan ja kaulitsi pulikalla soikeaksi hienon ohueksi pohjaksi. Pulikka kumisi pehmeästi pöytälevyä vasten, tikutti tasaisesti kuin seinäkello. Kiekko, kaulinta, läpikuultava pohja. Valmiit pohjat vierekkäin pitkille pelleille. Levitin valkoista paksukermaista riisipuuroa kämmenenkokoisille pohjille. Varoin, ettei kovin lähelle reunoja. Mummo tuli perässäni taiturikäsineen ja muotoili piirakat.

Maistiaisia, kuumia voitavaluvia piiraita oli sitten tarjolla kahvin kanssa. Rapea suolalle vivahtava kuori mureni hampaiden kärjissä ja sen alta löytyi pehmeä makea riisisydän, mummon rakkaus.

- Mirja -