Toisinaan olisi parempi jättää aamun lehti lukematta. Jos otsikko vihjaa minkäänasteiseen raakuuteen saati silmittömään väkivaltaan, olisi suosiolla siirryttävä seuraavaan uutisointiin eikä jäädä itkun kanssa sitä jankkaamaan. Oma tyhmyys. Mutta onko ylipäätään sanomalehdessä tarpeen kertoa yksityiskohdat pahoinpitelystä tai esitellä kaikki veriset hirven- ja karhunraadot? Näille tappoasioille on olemassa omat mediansa ja jeesustelijansa. Kyllä aamukahville riittää sätkyt ennätyspakkasista tai lainan korkojen noususta.
   Ja jos toimittaja änkeäisi sunnuntaina mikrofonin ja kameran kanssa kaupan hyllyjen väliin tenttaamaan, mitä mieltä olen kauppojen vapautuneesta aukioloajoista, en kyllä kehtaisi sanoa, että ”ihan turha homma, kauppaan pääsee arkenakin.” Mutta näin kanssaeläjät pokkana lehdessä väittävät. Kauppakorit käsitaipeissa pullollaan.
   Uutisissa kerrottiin kaupassa käynnin muuttuneen ”sosiaaliseksi shoppailuksi”. Pahan olon purkaminen tai itsensä palkitseminen muulla tavoin on nyt out. Jos ottaa päähän, väsyttää tai on paska duuni, niin siitä vain suunta kohti lähimarkettia. Siellä mieli reipastuu kun voi vertailla muiden burn outin partaalla raahautuvien kanssa onko HK:n sininen Atrian punaista parempi. Edamia vai Emmentalia? Pallona vai lätyskänä? 17 % vaiko peräti viisprosenttista? Pirkka -sukkahousut vaiko Nellyt?

- Tiina -