Palatsia ympäröi suuri ja korkea ylipääsemätön muuri. Portilla olivat vartiomiehet. Vahdinvaihtoon liittyvä paraati oli kansalaisten nähtävillä tiistaisin kello 9.45, torstaisin kello 13.45 ja pyhäpäivinä kello 12.15. Muurien sisäpuolella oli seitsemän eri rakennusta. Yhdessä rakennuksessa oli korkea torni. Se oli päärakennuksessa. Portilta turvamiehet johdattivat vieraat aina päärakennukseen.
   En koskaan edes ollut ajatellut tai kuvitellut, että pääsisin näiden muurien sisäpuolelle. Maan hovi eli omaa salaperäistä ja tuntematonta elämäänsä empiretyylisessä linnassaan. Joskus aikakauslehdissä oli kiiltokuvamaisia kuvia erilaisista linnanjuhlista ja juhlavastaanotoista.
   Olin vuokrannut netistä pukuvuokraamosta pukupaketin juhlatilaisuutta varten. Se oli tummansininen smokki.  Valkean uuden paidan olin ostanut ja uudet mustat kiiltonahkakengät. Minulla oli kaulassa sininen rusetti, joka hieman kiristi kaulaa. Paidan hihoissa olivat perinnöksi saamani hopeiset kalvosinnapit.
   Palatsin ensimmäisessä kerroksessa olivat keittiöt, palveluskunnan asuintilat sekä erilaiset kiinteistön huoltotilat. Toisessa kerroksessa sijaitsivat Eraton sininen odotushuone, vastaanottotilat, työtilat ja osa olo- ja makuuhuoneista. Kolmannessa kerroksessa olivat suuri pääsali ja pieni ruokasali, kristallisali, kustavilainen sali, pylvässali, punainen sali, arvomerkkisali sekä tanssisalonki. Ylimmässä kerroksessa olivat myös kirjasto, kirkkosali, markan museo sekä aarrekammio. Monet huoneet olivat kalustettu barokki-, rokokoo- tai kustavilaiseen uusklassiseen tyyliin. Päärakennuksessa oli huoneita kaikkiaan sata, mutta huoneita koko linnan alueella oli 609. Lisäksi päärakennuksen läheisyydessä oli rokokoo-puutarha.
   Pääsalonki oli taivaallinen. Briljanttilaatuiset kristalliset kruunut, kristalliset lampetit ja kristalliset valaisimet loistivat seinistä ja katosta: Swarovskia, Boheemia…kruunuissa ja lampeteissa oli palloja, nauhoja, riipuksia, kuppeja, prismoja…Aito kristalli hohti, säihki, ja sähisi kaikissa sateenkaarenväreissä.  Saliin oli sijoitettu lukuisa joukko vanhoja suurten taiteilijoiden öljyväritöitä ja erilaisia veistoksia. Isolla pöydällä oli kristallikulhoja, -kuppeja, -maljoja, -maljakkoja,  -kynttilänjalkoja ja muita taide-esineitä. Ruoka- ja juomapöytä oli katettu sadalle ihmiselle moninaisine herkkuineen.
   Mukana mitalijuhlissa oli tutunnäköisiä ministereitä, kansanedustajia, virkamiehiä, vaalirahoittajia, yritysjohtajia, liikemiehiä, värjääjiä ja kaikki oli järjestetty minun kunniaksi, pienen kylän pienelle vaatimattomalle miehelle, joka oli valloittanut EU:n kiitokiekon ensimmäisen mestaruuden uudella ennätystuloksella.
   Minulle järjestetyssä juhlassa pääsin hetkeksi istumaan Eraton viereen. Hän halasi minua, kun olin edustanut kunniakkaasti kotimaatani. Erato tuoksui kalliilta hajuvedeltä ja hänellä oli yllään vaalean sininen juhlapuku, joka myötäili hyvin hänen hoikkaa vartaloaan ja lantiotaan. Hänen huulensa olivat pinkin punaiset. Ihastuin Eratoon kertaheitolla, koska hän vaikutti aivan tavalliselta naiselta. Kilistimme lasejammekin Eraton kanssa illan mittaan pari kertaa ja maistelimme siinä välillä puolikypsää hanhenmaksaa, peltosirkkua ja kaviaaria Sauternesin valkoviinin kanssa.
   Erato kysyi perinteiset urheilutoimittajan kysymykset: miltä minusta nyt tuntuu, mitkä ovat tavoitteeni ja mikä on seuraava kilpailuni. Ennen ja jälkeen juhlapöytään siirtymistä minua kävi onnittelemassa vähintään sata ihmistä henkilökohtaisesti kädestä pitäen vaikka oli parhaimmillaan mitä pahin sikainfluenssa-aika. Yksi lobbari ehti pyytää jopa illan huumassa ja humussa kansanedustajaehdokkaaksi ja toinen EU-ehdokkaaksi. Pari kertaa illan aikaan kävin pissalla messinginvärisessä WC:ssä ja pesin tietysti samalla reissulla aina käteni kullatun 24-karaatin vesihanan alla. Kun katsoin kenkiäni toisella kerralla WC:ssä muutaman boolin jälkeen, katosta massiivisesta plafontista kumpusi kenkiini briljanttilaatuisen kristallikruunun hohde ja minua hymyilytti yhä vain enemmän, ja ääneen nauru oli aika lähellä.

Leo