Pehmein kuulumattomin askelin saavut tänä aamuna viereeni. Tunnen lämpön kättäni vasten, viileän hengityksen poskellani. Herätyskello karkottaa hetkessä lempeyden tästä aamusta. Säpsähdämme molemmat hereille. Hyppään sängystä ja tulet perässä. Kiire valtaa mielen. Vesi valuu jo viileänä selkääni pitkin. Pesusieni kulkee hitaasti hartioilta rinnoille, kohden vatsaa ja lanteita. Pyöritän saippuavaahtoa vatsalle. Hieron lanteita, annan sienen liukua alas reisille. Vesi valuu raikkaana olkapäältä alas, tunnen sen pisaroina varpailla.  Tulet ovelle katsomaan. Pitkällä kiinnostuneella katseella seuraat saippuaisen sienen liikkeitä. Nokialainen soittaa Baseballsia. Juokset keittiöön. Tulen perässä. Näytöllä välkkyy Pirkko.
   - En tule tänään töihin, olen sairaana. Valitettavasti sinun on nyt etsittävä itselle uusi kyyti tai mentävä omalla autolla. Soittelen sitten illalla uudelleen, mikä on tilanne huomisen osalta. En tahdo viivytä aamuasi.  Hyvää työpäivää. Hei!
   - Paranemisiin, yritän toivottaa, kuulen yhteyden katkeavan.
Seison vettä valuvana lätäkössä keittiön lattialla. Laitan puhelimen pöydälle, seuraat käteni liikettä. Käännät pään katsoen ulos ikkunasta. Koivujen ohuet oksat hakkaavat keltaista tiiliseinää. Tummat pilvet vyöryvät koilliseen. Ruskeat lehdet keinuvat orpoina vaahteran oksilla. On mentävä lopettelemaan peseytyminen, ennen kuin alakuloisuus vie voiton.
   Pukeudun makuuhuoneessa. Usein tässä vaiheessa tulet luokseni sängyn päälle ja alat hangata reittäni. Joskus olen puolipukeissa laskeu-unut viereesi päiväpeitteelle ja ummistanut silmät. Olemme nauttineet yhdessä leppoisista aamuhetkistä.
   - Nyt en ehdi. On hankittava kyyti. Vai, menenkö omalla autolla? Voin sitten tullessa käydä kaupassa, jos siellä on mitä ostaa.
Tiedän, että kuuntelet, vaikka et katso minua, etkä vastaa.
   - Tule mennään syömään.
Makuuhuoneeseen ei jää ketään lähdettyäni, vain painaumat päiväpeit-teellä kertovat, siinä istutun ja Magic Womanin tuoksu, siellä käydyn.
   - Tein eilen katkarapusalaattia. Saat syödä samaa ruokaa, poistan aamupalastasi vihreät.
Lautaset alkavat tyhjetä samaan tahtiin. Kaadan sinulle maitoa ja itsel-leni tuoremehua. Ikkuna alkaa peittyä pieniin pisaroihin, joiden matka kohden alapeltiä alkaa.
   - Menen sittenkin omalla autolla. En ala soittelemaan kenellekään.
   Postiluukusta pilkistää Hesari. Vedän sen alas ja luukku kolahtaa. Tulet perässä eteiseen. Katsot taas minua ja hieraiset jalkaani.
   - Haluatko lähteä mukaan töihin?
Asunnossamme on hiljaista ja hiljaisuus tihenee, porraskäytävästä kuu-luva oven paukaus rikkoo rauhan.
   - Ai, et vai? Aiotko taas nukkua koko päivän?
   Kävelet kohden sohvaa, hyppäät sille, käperryt punaisten sametti-tyynyjen keskelle. Kierrät hännän tassujesi ympärille. Katsot vielä hetken minua, luen Hesaria vastapäätä harmaassa nojatuolissa. Suljet silmät. Elintarvikealan lakko on loppumassa, pörssikurssien ennus-tetaan laskevan, lentoliikenne toimii taas normaalisti ja Stockmannilla on kevätmalliston alennuksia.  Lasken lehden hiljaa pöydälle, otan käsilaukun ja autonavaimet. Hiivin pehmein kuulumattomin askelin ovelle kuiskaten mennessäni.
   - Hyvää yötä. Nähdään iltapäivällä.
   En viitsi enää avata silmiä, kuulen ovenlukon rapsahtavan. Voi, kun söisimme illalla jauhelihaa! Kehrään tyytyväisenä ja viiksikään ei enää värähdä.