Pyrstökala
Iiris Kans

Tuuli seisoo yhdellä jalalla ovensuussa ja katsoo Roosaa nauraen.
   - Haluan leikkiä kanssasi. 
   - Ulkona. Mentäiskö kiikkumaan? Roosa hytisee petoniportaalla. Isä nukkuu, eikä häntä saa häiritä, hän kuiskaa ja katsoo Tuulin sinisiin silmiin. Sisältä talosta kuuluu kova kuorsaus.
   Tuuli räpyttää silmiään ja vaihtaa jalkaa.
   - Joo, mennään vaan. Mä meen jo, laita takki äkkiä, hän suhahtaa. Roosa pukee niin nopeasti ja hiljaa kuin pystyy. Takki päälle, kengät jalkaan nauhat kiinni valmis! Tyttö pyrähtää jo eteisestä juoksuun.
   Kiikku nousee ja laskee, ylös alas korkealle alas ja tyttöjä naurattaa. Vatsanpohjasta nousee pyrstökala, kurkkaa melkein suusta muttei uskalla ja painuu alas vatsaan, samaan tahtiin kiikun kanssa. Ylhäällä kala heilauttaa pyrstöään, kurluttaa ja Roosan jaloissa säkenöivät sen suomut.
   - Hypätään! Tuuli huutaa ja molemmat päästävät naruista irti, hyppäävät ylös kauas ja alas. Roosa tömpsähtää violettiin kanervikkoon, Tuuli hieman kauemmas.
   - Uuestaan! Tuuli juoksee takaisin keinulle, Roosa perässä.
   Jalat eteen taakse ylös alas uuestaan, ylös alas uuestaan irti. Roosa hyppää jännään ja putoaa polun varteen. Tulikipu iskee polveen heti ja häneltä karkaa huuto. Roosa pitää kiinni polvesta ja heiluttaa harteitaan edestaas, edestaas. Hän pistää silmät kiinni, puree hampaat kiinni niin että narskuu. Poskiin sattuu. Pyrstökala nousee päähän ja pyörii siellä vimmatusti niin, että Roosa rojahtaa kyljelleen kanervikkoon.
   - Sulta tulee verta, huohottaa Tuuli vieressä.
   Veri on lämmin punainen vana sääressä. Tuuli pyyhkii sitä kädellään ja nuolaisee.
   - Yäkök! Sun pitää mennä kotiin, niin sun iskä laittaa siihen laastarin. Tuuli kaivaa neulasia suustaan ja sylkee maahan. Hän tarttuu Roosaa käsivarresta ja vetää hänet ylös.
   - Joo, niin, Roosa nyyhkäisee ja kömpii ylös. Polveen sattuu. Mun iskä ei laita laastaria ku se nukkuu ikiunta sohvalla, hän ajattelee sumeasti ja huikkaa Tuulille hakevansa Hansalaastarin keittiön kaapista. Juostessaan hän ajattelee, että Pepin iskä on lähtenyt merille. Roosakin haluaa ajatella niin. Iskä on jossain merillä ja tulee joskus takaisin.
   Ulko-ovella Roosa kuulee, kun isä kuorsaa kovasti ja hengähtää syvään. Hän suunnistaa hiljaa vessaan ja pyyhkii enimmät veret vessapaperiin. Sitten hän hakee keittiön kaapin alahyllyltä muovilaatikosta Hansalaastarin. Polven haava irvistää Roosalle punaisella suullaan, mutta Roosa teippaa sen suun kiinni laastarilla.
   - Etpä irvistä enää, hän supattaa haavalle. Tuuli odottaa terassilla ulkona.
   - Mennään vielä kiikkumaan, ehditään vielä ennen kuin äiti tulee puoli kymmeneltä, Roosa pyytää Tuulia.
   - Mennään vaan. Onksun polvi taas hyvä?
   - Ei puhuta siitä enää. Mennään kiikkumaan. Roosa haluaa, että pyrstökala hyppää taas.
   Tytöt kiikkuvat niin kauan, että tulee hiki ja lopulta nälkä. Pyrstökala jaksaisi kyllä kiikkua ilman ruokaa vaikka iltaan saakka, Roosa ajattelee, kun juoksee takaisin kotiin. Äiti on varmaan tullut jo töistä ja hakenut iskän meriltä.