Voi, te ihmiset, mitä ajattelette.
Minä olen tyyni, ikuinen, maankuoresta lohkaistu.
Ajatuksen harhailu ei ole heikkoutta vaan lentoa.

Olen innoissani tästä yhteisöllisyydestä, yllättävästä.
Hiljainen tieto ja elämänkokemukset tiivistyvät tässä.
Äläpä ole ennakkoluuloinen!
Mene pehmeää kohti kun kerran voit.
Kestä tuulet, tuiverrukset,
näe aurinko – ei pimeyttä.
Tunne lämpö – ei kylmyyttä.
Löydä ilo – älä jää suruun.

Ole vahva kuten minä. Kivi kädessä on kova.
(Mutta) kovalla kivelläkin on sydän – kivisydän.

Olen aina rakastanut kiviä.

12.2.2014, Runoryhmä ikääntyneille
Aili, Eeva-Maija, Maija, Mirja, Kirsti