Tuomen alla tämä,
                         tämä tämmönen: ”Tule kanssani
kauniiseen paikkaan.”
Alta kakskymppisellä on miten sen sanoisi, melko hyvä itseluottamus,
toisaalta ystävyys
             kestää eri ikäkaudet,
rapisee ja kestää, ihmisyys tietekenkin, jotenkin sillai, jotenkin viuluja
sairauden ja heikkouden edessä
ei katkeroidu.
Ystävyys:
velipoika sanoi että Aili on lihava mun ystävä sano että eikä oo kuin vähän tukeva.
Itsestään syntyvä ystävyys.
Jos ystävä sanoo niin se on sitten.
             Johonkin se kolahtaa.
Lähetään siitä, mihin viimeksi jäätiin.
Hiljasia hetkiä
yhteisellä pohjalla
ja jotkut ystävät on jopa kuolleet.
Ja jotkut on heränneet henkiin.

23.5. 2014, Runoryhmä ikääntyneille
Aili Kestin, Maija Häkkisen ja Eeva Maija Ruotsalaisen puheesta
korvarunoksi kirjasi Timo Harju

Voi, te ihmiset, mitä ajattelette.
Minä olen tyyni, ikuinen, maankuoresta lohkaistu.
Ajatuksen harhailu ei ole heikkoutta vaan lentoa.

Olen innoissani tästä yhteisöllisyydestä, yllättävästä.
Hiljainen tieto ja elämänkokemukset tiivistyvät tässä.
Äläpä ole ennakkoluuloinen!
Mene pehmeää kohti kun kerran voit.
Kestä tuulet, tuiverrukset,
näe aurinko – ei pimeyttä.
Tunne lämpö – ei kylmyyttä.
Löydä ilo – älä jää suruun.

Ole vahva kuten minä. Kivi kädessä on kova.
(Mutta) kovalla kivelläkin on sydän – kivisydän.

Olen aina rakastanut kiviä.

12.2.2014, Runoryhmä ikääntyneille
Aili, Eeva-Maija, Maija, Mirja, Kirsti

Talven utuiset kutrit ihan hiljaa
Talven silmät levolliset,
ei mitään kauheaa räiskettä.
Sydän tehty lumesta ja ilmasta
                                       sen syke muuttuu
silmät kutsuvat
kaverinkin matkaan
puoli Oulua suksilla
tähdet, revontulet ja kuu
sehän se on, jääpuikot soittavat, tuuli soittaa
talven kädet räntäseulat järven päällä.
Ahistaa plus. Plus. Ilmastonmuutos.
Talvi-ihmiset rakastavat talvea.
Talvi on täynnä kakaroita merkkivaatteet päällä.
Talvi suutelee meitä kaikkia, minua.

Olavi, Maija, Elma ja Timo 13.2. 2013
Ikääntyneiden runoryhmä

Apteekin tiskillä,
vuoronumero kourassa,
selitän ja valitan.
Kerron möykystä mahassa,
tärpätin mausta suussa,
sohvalla tv:tä tuijottavasta äijästä,
nurkissa pesivistä pölypalleroista ja mölystä.
Sisälläni koko ajan paisuvasta
mölyn mölystä,
joka närästää ja ahdistaa,
tukehduttaa ja yllyttää.

Farmaseutti silmät selällään,
huuli pyöreänä.
Ei ole lääkettä, ei ole lääkettä.

- Mali -
Ikääntyneiden runoryhmä

Päivi Kurola perusti Kirjoittajatreffit-kurssin aikana blogin, johon hän on koonnut kurssin aikana syntyneitä kirjoituksiaan.

Blogi löytyy tästä:
http://kurola.blogspot.com/





______________________