Ulkona sataa. Milla ottaa keltaisen sadetakin naulakosta ja laittaa saappaat jalkaansa. Saappaat ovat pitkävartiset ja punaiset. Viitsisinköhän laittaa papan sinisen sydvestin päähän, Milla aprikoi, ja kokeilee hattua peilin edessä. Kolmikymppinen luokanopettaja on hienossa tällingissä. Milla pyörähtelee puolelta toiselle, niiaa peilikuvalleen ja hymyilee leveästi. Sadetakin kahina saa Millan koiran levottomaksi. Se vinkuu ja tepastelee malttamattomana.
   - Viki, tänne!, Milla komentaa.
   Koira tulee luo ja heiluttaa häntäänsä. Se on innoissaan lenkille lähdöstä.
   - Kuule, laitetaan sinullekin komeat kamppeet, Milla puhelee.
   Hän pukee Vikille sen joululahjaksi saaman neonvihreän huomioliivin. Mustaturkkinen lapinkoira näyttää nyt vähintäänkin yhtä värikkäältä kuin emäntänsä.

He astuvat rapusta ulos. Rännit sylkevät vettä kadulle. Ihmiset hyppelevät lätäköiden yli ja varovat autojen roiskeita. Oi ihanuutta, kerrankin saa saapastella ja potkiskella lätäköissä. Kukaan ei näe, vaikka hyppisin tasajalkaa, Milla ajattelee. Hänestä tuntuu, että kaupunki on ykskaks muuttunut leikkikentäksi. Kasvot voi nostaa kohti ropinaa ja kohinaa. Ei haittaa, vaikka vesi lirisee kauluksesta sisään.

Yhtäkkiä Viki intoutuu haukkumaan. Kadulla tulee vastaan mustiin pukeutunut harteikas mies, joka heiluttaa vihaisesti salkkuaan puolelta toiselle. Välillä hän nostaa salkun päänsä päälle sateensuojaksi. Milla saa koiran rauhoittumaan ja  kuvittelee mielessään miehen kiukkuisen napinan.
   - Hitsi, nyt ovat varpaat märkinä. Voi pieru! Varmasti tulee nuha ja räkätauti. Siinä sitä taas ollaan. Voi kirottua. Harteita hytisyttää, hyi! Ja taas lätäkkö, voi ei, ei tästä tule mitään. Nenä vuotaa. Ja aivastus tuli. No niin, nyt sitä on sairastuttu. Olisihan se pitänyt arvata.
   Milla kiirehtii hartiat kyyryssä ohi. Viki katsoo miehen perään epäluuloisesti. Toiset vastaantulijat eivät koiraa kiinnosta. Useimmilla on sateenvarjo ja joillakin jopa kalossit. He ovat  katsoneet eilisen säätiedotuksen, eivätkä turhasta marise, Milla ajattelee. Hän  jatkaa matkaansa ja muistaa hymähtäen mummonsa hyräilemän virrenpätkän. Hän säät ja ilmat säätää ja aallot tainnuttaa. Niinpä niin.

Milla ja Viki kiertelevät katuja hyvän tovin. Koira nuuskii innokkaasti ruohikolle heitettyjä roskia ja lirauttaa päälle terveisiksi kavereilleen. Yhtäkkiä Milla havahtuu. Isoisän sydvesti ei enää olekaan vedenpitävä. Lierissä on repeämä, josta vesi pääsee kastelemaan kauluksen. Niskassa tuntuu kylmältä. Milla alkaa kaivata kotia ja kuumaa kaakaota..

Milla vie koiran sisään, kuivaa turkin ja tassut ja antaa aamuruuan. Hän keittää itselleen ison kupin kaakaota ja istahtaa olohuoneen nojatuoliin. Sade piiskaa ikkunaruutua. Millalla on hyvä olla.
Sateesta selvittiin ja nyt on niin turvallista kuin olla voi, hän ajattelee. Onneksi talveen on vielä aikaa - räntäsateeseen, lumeen ja pakkaseen.
   Ja onneksi on vielä huomenna vapaapäivä, hän huokaisee tyytyväisenä. Viki käpertyy kerälle tuolin eteen lähelle hänen jalkojaan. 
   - Millaistahan säätä meille huomiseksi on luvattu, Milla juttelee ja napsauttaa television auki. Ostoskanavalla myydään sadettimia.

Anne Klo