Sade

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Makaan ruohikolla. Taivas on harmaa, raskas , tulee lähelle. Ilma ei liiku, hiki ihollani painautuu tiiviimmin. Jaksan tuskin hengittää. Päivä on ollut kuuma, liikkumaton. Olen odottanut metsäpaloa tai sadetta, mitä tahansa mikä katkaisi tämän pysähtyneen tukalan  olon.

    Aamulla heräsin hikisenä, join vettä, sain hädin tuskin syötyä.. Haaveilin jääpaloista ja tuoreista marjoista. Marjoja ei  tänä kesänä tule, hellettä on jatkunut liian kauan, vadelman ja mesimarjan kukat ovat kuivaneet. Vanha kerätty sadevesi on limoittunut sinisiin tynnyreihin, mustarastaat  ovat tulleet juomaan niistä ikkunan alle kun metsästä ei  juomavettä löydy.

    Pääskyset ovat lentäneet  matalalla jonkin aikaa. Avaan radion ja kuuntelen säätiedotusta. Länsirannikolle luvataan sadekuuroja, ajoittaista ukkostakin.  Helteet jatkuvat. Metsäpalovaroitus jatkuu koko maassa. Kaadan ruskeita muroja muovikuppeihin ja lisään tummanpunaista makkaramassaa niiden sekaan, asetan kulhot lattialle.  Koirat makaavat tuvan kylmimmällä kohdalla takan edessä, takkaa ei ole lämmitetty pitkään aikaan. Ne nousevat ylös vasta , kun vaihdan puhtaan veden juomakulhoihin. Ruokaan ne eivät tänään koske.

     Aatto olisi ollut aamusta asti kalassa, palaisi ehkä vasta nyt kun pilvet ovat näin matalalla.

 Jos eläisi. Kalaa oli aina, jos ei muuten niin ahvenia katiskasta.

Savustuspönttö pitäisi siirtää pois pihalta, ruostuu vaan siihen. Tai jospa se ei ruostukaan . Linnut pesivät siihen, tai hiiret. Ehkä poika sen huolii. Aatto on itse tehnyt pöntön, ei sitä pois voi heittää. Venettä ei ole laskettu veteen, se on kumollaan ja pressulla peitettynä saunan takana, siinä mihin Aatto veljensä kanssa sen viime syksynä veti.   Laituri on tyhjillään ensimmäistä kertaa neljäänkymmeneen kesään.

    Syksyisin minä pelkäsin merellä , lähdin silti Aaton mukana, silloin kun lähdin. Yleensä se kulki veljiensä kanssa kalalla, tai yksin. Oli merellä  ihanaakin: silloin kun meri oli tyyni, kun ajeltiin hitaasti kalliopoukamaan, pestiin mattoja ja juotiin kahvit auringossa. Lapsetkin vietiin veneellä saareen ennen kuin kävelivät.

     Jos myisi veneen. Pitäsi jaksaa kulkea ihmisten ilmoilla hoitamassa asioita. Pitäisi jaksaa.

     Marja soittaa, niin kuin muinakin päivinä. Kerron että nukuin hyvin, että kuivuus jatkuu. Enkä halua lähteä kaupunkiin mökiltä. Pärjään kyllä . Ei kuulu mitään uutta.  

     Huhtikuulla piti olla sydänleikkaus.-  kuolema tuli ensin. . Onhan se sydänsairaus vakava asia, mutta kun kaikilla nuoremmillakin veljillä oli nitrot käytössä niin ei sitä kukaan osannut vakavana pitää, kun  niin vasta oli alkanut. Rankametsältä tullessa  sitä otti taas rintaan, kasvot muuttuivat punaisiksi ja vääristyneiksi, ambulanssi vei. Minun piti mennä perään heti kun olin hakenut lompakon ja lääkelistan kotoa. En ehtinyt. Pojat kyselivät viimeisiä sanoja; ei ollut mitään viimeisiä sanoja, ne vain jotka sattuivat viimeisiksi. Tule perässä , kyllä tässä pärjätään.

Ehkä.

         Muutama hyttynen inisee korvissa, en välitä. Niitä on vähemmän kuin tavallisesti, lammikoita ei ole ollut tarpeeksi lisääntymiseen. Pilvet ovat muuttuneet tummanharmaaksi alareunastaan, ne piirtyvät voimakkaasti. Pihjalan oksat painavat lehtiään.  Rannalta kuuluu aaltojen kohinaa. Koirat vinkuvat sisällä. Makaan  rentona ja odotan; vihdoinkin- otsallani ja  polvellani  tuntuu vesipisko. Suljen silmäni ja odotan kunnes sade kastelee minut kokonaan . Räystäistä tulvii vettä, tynnyreistä kuuluu lorinaa, maisema muuttuu tumman vihreäksi.  Niittyleinikit  ison kiven vierellä huojuvat sateen painosta. Kaikki raajani tuntuvat.

    Veneen pressun alta tulee  iso koskelo, se kävelee vähän hoippuvasti, iso lintu.  Se on tehnyt sinne pesän.

 

 

Ritva